Kuinka voikaan
tuulenhenkäys koskettaa,
hiipii hiljaa selustaan.
Kuiskaa
"Älä pelkää,
kulje vaan,
kanssas oon,
yhä uudestaan ja uudestaan".
Ja vaikka
sadepisarat sivaltaa,
en niitä tunne ollenkaan.
Kasvoillani kuumottaa,
vain tuulen suudelma
valvottaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva runo