seinät katoaa ympäriltä
oman pään kalterit vahvistuu.
mutta silti
muistan jokaisen irvokkaan sanasi,
kuin huutaisit ne korvaani.
haistan viinan hajuisen hengityksesi,
vaikka koitan pidellä nenääni.
kosketuksesi polttaa ihollani,
luultavasti loppuikäni.
vain neljä tuntia riittää tuhoamaan
sen onnen mitä vuosia haalin.
kuinka voin enään luottaa kehenkään?
en tarkoittanut mitään pahaa ikinä kenellekkään.
mistä minua rangaistaan?
miksi teit minusta saastaisen?
Selite:
sen yön muisto tuskin koskaan häviää kokonaan :'{
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ei se muisto häviäkään, mutta sen yli voi päästä ja asian kanssa voi oppia elämään. Tosin työstämistä sekin vaatii. Voimia! Hyvin kuvasit tunteitasi, meinasi ihan omatkin demonit nousta pintaan.
Niin surullista :'(
Sai kyyneleen silmään.
*Voimahali*
Se yön muisto saattaa pysyä mielessä loppuelämän ajan, mutta vaikeissakin asioissa saa apua jos vain pyytää niin ei tarvitse yksin miettiä ja selviytyä tästä kipeän koskettavasta asiasta ja teosta.
*Kaunis kiitos kommentistasi.
Vaatii kirjoittajalta paljon kirjoittaa tällaisesta aiheesta. Arvostan tätä suoruutta. Hyvin kirjoitettu muutenkin.