S.K.

Kapea hahmo sängyn laidalla,
vaaleanpunaisissa.

"En minä pysty,

asemat estävät."

Vastaat minulle hymyillen,
aina niin ystävällisesti.

Jätän mehun pöydällesi,
otan harjan käteeni,
levitän hiuksesi,
"Ranskalainen letti?"

Ja minä auon hiuksiasi,
selvitän takkuja kauniista,
samettisen harmaista, pitkistä hiuksistasi.
Samalla, kun sinä kerrot voinnistasi,
arjen pienistä iloista,
elämän kohokohdista.
Rupattelemme kuin vanhat tutut.

"Kiitos", sanot taputtaen kättäni.
Ihosi on kuin silkkiä,
niin pehmeä.

Katson sinua nyt,
monta viikkoa myöhemmin.

Makaat sängyssäsi pienessä kippurassa,
väsyneenä.

Istun viereesi,
otan kädestäsi kiinni,
silitän päätäsi.
Sinä hymyilet minulle
ja suljet silmäsi.

"Hyvää matkaa"