Ennen naitu, sittemmin naitu

Muistan kun otettiin 

juoksuviinat Alkosta. 

Tai en minä ottanut, 

kaverin veli otti. 

Itse toimin kuskina, 

selvinpäin. 

Siinä kun aikani seurailin

humalaisten örvellystä, 

mieleeni palautui osia omista nuoruusvuosistani. 

          Silloin tuli juotua, 

          viinaa niin paljon että ei meinaa edes muistaa enää. 

          Silloin tuli myös naitua, 
 
          naisia niin paljon että ei meinaa edes muistaa enää. 

Sitten sain lapsen, 

tai silloinen avopuoliso sen suurimman työn

siinä muistaakseni teki. 

Jo silloin kuitenkin ymmärsin

itsekin olevani osaltani kykeneväinen 

luomaan jotain kaunista. 

Sitten tuli ero

ja lapsi jaettiin vuoroviikoille. 

          Sittemmin tuli naitua, 

          se yksi jonka seurassa tuntuu kodilta. 

          Se, jonka seurassa uskallan olla minä

          kaikkine heikkouksinenikin. 

          Se, joka tällä hetkellä kantaa sisällään

          yhtä uutta korttia meidän yhteisen

          elämämme korttitaloon.