Mieleni tekee temppujaan,
En saa vastauksia kysymykseeni,
Pidätän surua ja sen tuomia kyyneliä,
Ja vaikka saankin vastauksen,
En tiedä uskonto.
Olen vain niin hämilläni tästä,
Muuttuvasta ajasta,
Tuntuu että kaikki mitä meillä oli katoaa,
Yritän saada niitä takaisin,
Mutta kädestäni ne irtoaa.
Haluaisin olla niinkuin ennenkin,
Huoleton ja kevyempi,
Mutta en siihen enään kykene,
Se aika on jo mennyt.
Nyt olisi vain aika katsoa tulevaa,
Ja revittävä se aika jostain,
Mutten voi sua siihen pakottaa.
Tunnen olevani vain rätti,
Jolla pyyhitään pölyt jotta tulisi puhtaampaa,
Olen vain huuto ilman kaikua,
Tuulen vire joka tuo kylmyyttä ja inhoa,
Sade joka masentaa.
Tunnen kuinka suru otteensa saa,
Kyyneliä poskelleni vuodattaa,
Toivon ettet herää,
Tunnen häpeää.
Olen heikko sanomaan sinulle mitä tunnen,
En halua pahaa oloa sulle,
Siitä mitä minä sisälläin koen.
Olen vain hento varjo tässä huoneessa,
Pimeässä sohvan nurkassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
