Sinä päivänä
se kuuluisa seitsemäs taivas
muuttui usvaiseksi
ja tippui kolisten maankamaralle
Kyyneleet valuen
saan kerta toisensa jälkeen todeta;
Mikään ei ole ikuista
Kaikesta tästä surusta huolimatta,
nostan utuisen katseeni maasta
ja jatkan matkaani hyräillen;
.. niin kaunis on maa.
Selite:
Onneksi uuden luominen ei lopu koskaan..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Edellinen kommentoija taisi sanoa kaiken oleellisen. :) Ps. Hieno on runosi ja toiveikas.
RAkastin sitä! Uskomaton runo! Kiitos tuhannesti kommenteista! suosikkeihin menee^^