Tilaan oluen. Ympärilläni kodin kaltainen. Tuumailen päivääni - satoihan ulkona vähäsen. Juuri ja juuri tarpeeksi, mutta ei liikaa, jotta saatoin astua sateen siivellä kynnyksen yli. Tummenevan taivaan olin huomannut jo aiemmin. Odotin sitä. Odotimme. Se on sanaton merkki tapaamiselle. Me heitämme noppia, arvailemme vastuksia tietokilpailuun tai viihdytämme toisiamme muuten vain.
Nyt lasissani jäljellä enää muutama pisara, kuten sateesta ulkona. Kumpikaan ei kuitenkaan tarpeeksi painava syy lähtemiselle. Jäämme, kunnes valot sammuvat.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä teksti, pidän
Hyvä runo :)