Aistikkaan läpikuultava ihosi
näytti jäljet,
kertoi pikku salaisuutesi,
petti luottamuksesi
sinä yönä
kun hellän hipiäsi kuorit
muodikkaan vaatekertasi suojista,
antauduit vieraan syleilylle,
ääriviivojasi hivelevälle
vartaloasi himoitsevalle
yöllisen kadun prinssille,
jonka ainoana toiveena oli
tyydyttää halunsa
mahdollisimman pikaisesti.
Niinpä hipiäsi
paljasti erityisyytesi,
todisti painajaisesi,
syötti ne miehelle
jolla oli kulmakunnan
höllein huuli,
syrjäkylän kioskin
takaseinää vasten kopeloituna,
kiireisesti kähmittynä,
elämisen mehut puristettuna,
mielijohteesta raiskattuna,
petturina
etkä antanut itsellesi anteeksi
puolustuskyvyttömyyttäsi,
heikkouttasi
vaan jatkoit
legendan syntymiseen asti.
Selite:
ne jäljet eivät koskaan kadonneet
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rankkaa tekstiä, joskin hienosti olet asiasta kertonut. Toivon puolestasi, ettei ole omakohtaisia kokemuksia. :)
Koskettava on runosi. *hali ja voimia sinulle* Hyvää syntymäpäivää.^^