Pitää pysyä vahvana,
mutta se on vaikeeta ilman tukea.
Kukaan ei osaa tunteitani lukea.
Kuljen elämänpolkuja yksin.
Mietin nytkin,
onkohan aina niin.
Se saa minut kyyneliin.
Menen järven rannalle katsomaan kaunista maisemaa.
Jota tämän jälkeen en enää koskaan nää.
Pieni, pieni viilto vaan.
Saa kaiken tuskan katoamaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullinen mutta niin se vaan on...yksin on tuskallista elää. Muistuttaa paljon omia runojani.