kaikki kaunis on nyt poissa
meidän tie on nyt lopussa
vaikka aina lupasimme toisiamme rakastaa
satuttaa emme voisi milloinkaan
päädyimme tielle vihan, surun ja pettymyksien
pitkä tie turhien lupauksien
lepään sängylläni odottaen aikaa parempaa
voinko sitä ilman sinua koskaan saavuttaa
itken itseni uneen, kaipaan sinua rakkaimpani
missä olet, tulisitko vihdoin luokseni?
edelleenkin sydän täynnä toivoa
kuinka kauan jaksan meihin uskoa
lähdin luotasi pois, jätin sydämeni sinulle
pidä siitä hyvää huolta se on elintärkeä minulle
ehkä joskus kohtaamme kun olet lopettanut
olet itseäsi rakkaudessa opettanut
satutit minua ihan liikaa, jaksan silti sinusta huolta kantaa
ei ihminen pysty tätä enempää antamaan
arvet ovat syvällä sisimmässäni auenneet
sydän ja sielu sirpaleiksi rikkoutuneet
kukaan ei niitä ehkä pysty enää korjaamaan
ei tuskaa voi heittää tuleen palamaan
huumeiden orjana kuljet talutusnuorassa
siltä tieltä et ole pitkään aikaan palaamassa
joskus kun löydät oman paikkasi, ota sydämeni käteesi
huomaat vaikka en ole läsnä, olen aina rinnallasi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava, tuskainen runo...ja punateksti...ja totta, mikään ei ole tuskallisempaa...hienosti kirjoitettu!
Kiitos sanoistasi : )