Kun kaikki keinot on käytetty
yksinäisyys mielen vallannut
tekisi mieli vain luovuttaa
onko tämä enää edes oikeaa?
Kysymykset täyttää pään
niihin etsii vain vastaajaa
mistä sellaisen löytäisi
joka apuakin tarjoisi?
Silti vielä tahtoo yrittää
koittaa toista myöskin ymmärtää
ketään ei tahdo kuitenkaan pakottaa.
Toivon, että voisin vain silmäni ummistaa,
hetken levähtää
ja lopettaa ajattelun.
Mutta mielessäni olet aina,
mitä ikinä tapahtuukin,
mihin tämä koskaan eteneekin.
Ja eikö niin että aina on toivoa,
pimeimpänäkin hetkenä,
kannattaa uskoa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieman sekava, mutta tunteet eron jälkeen vain jylläävät, ja ne täytyy johonkin purkaa.. Tahtoisin vain kaiken takaisin.