Aurinko laskee mereen ja heittää jäähyväiset taivaalle
iltatuuli kuiskii kaipauksen sävelin.
Aallot huokaa tuhansin kyynelin,
lämmin hiekka lohduttaa eksynyttä.
Käsiesi kuuma kosketus ihollani,
huultesi pehmeys huulillani...
Tähän hetkeen on tultu pitkä matka,
ehkä koko ihmisikä.
hymyineen ja kyynelineen.
Sinä suutelet, poskiani,otsaani, leukaani.
Painat otsasi omaani vasten,
katsot syvälle silmiini ja huokaat
syvään onnellisena.
Ehkä tällä kaikella oli tarkoituksensa.
Tunnen niin paljon, rakastan.
Pidä minusta kiinni, älä päästä pois,
vaikka tiedät että on minun on mentävä.
Sinä tiedät, että enempää en voi antaa...
Hetken me olimme kuin revontulien loisto tähtisumussa.
Meidät oli tarkoitettu tähdenlennoksi iltataivaalle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanasta sanaan runosi on täynnä niin paljon kauniita asioita. Äärimmäisen kaunista. :)
Kovin on kaunista sinunkin tekstisi. Kolme viimeistä riviä ovat äärettömän kauniita -ja haikeita!
Kyllä on kaunis tämä runosi. Paljon kauniita ilmaisuja, tunnetta ja haikeutta.
Loppu oli kruunu runollesi.
kuinka kaunis, onkaan runosi
Todella kaunis on runosi...joskin olisin ehkä hieman vähentänyt nuita pisteitä:))) Mutta ymmärrän pointin...pisteillä oma merkityksensä!
Herkkää.....