Hiljaisuus alkaa,
yö kutsui kulkijaa.
Yhtä auttaa vain jumala,
kävelee hän yksin kuutamolla.
Laskee tähtiä taivaan,
miettii yhä murheitaan.
Onko mitään niin vahvaa,
sydäntä rikottua parkaa.
Myönnän eläväni rakkaudelle,
kaikille hienoille tunteille.
Sydämeni kerää suruja,
se ohjaa elämäni kulkua.
yö kutsui kulkijaa.
Yhtä auttaa vain jumala,
kävelee hän yksin kuutamolla.
Laskee tähtiä taivaan,
miettii yhä murheitaan.
Onko mitään niin vahvaa,
sydäntä rikottua parkaa.
Myönnän eläväni rakkaudelle,
kaikille hienoille tunteille.
Sydämeni kerää suruja,
se ohjaa elämäni kulkua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
-ihmismieli vaeltaa, tähtien tarhaan haluaa,
-fyysinen ruumiimme on kumminki maan päällä,
työt ja elämä, on hoidettava täällä,
-miksi hiljaisuudessa kumminkin on,
vain, kuiske kuutamon, kun arkinen häly tauonnut,
puhuu sisikunta sanoiksi puetut?
Sivut