Paljon olis jäänyt tutustumatta tuskaan,
kun ei olis syntynyt lainkaan.
Niin paljon olis jäänyt kokematta rakkautta,
helliä hetkiä ja yhteisiä aamuja.
Ei olis surun kyyneleet ollut merenäni,
ilon kyyneleet kastelleet tyynyni.
Ei olis petetty, jätetty ja hyväksi käytetty,
kaiken antaneena mietin miksi täällä on eletty.
Tuskaa, välivaltaa ja omaisuuden kavaltajaa,
tässä jo seuraavaa odottaa.
Jos on antanut rakkauden,
sanottu oot maan matonen.
Enemmän kuin kuusi ihmistä,
kaiken sen olen antanut sydämestä.
Kun mikään ei riittänyt,
omaa napaa on hän vain tähystänyt.
Itsekäs kuin siili,
yhtä lämpimät oli tunteesi.
Milloin aurinko valaisee päivääni,
etten tuntis oloa tyhjäksi.
Hymyilen yhä kaiken tämän takaa,
sydän huutaa missä oot kuka mua rakastaa.
Ei kuulu vastausta,
vain tuuli piiskaa minua.
Katson kauas merenrantaa,
miksi rakkaus katosit vaikka oli ihanaa.
Puolikas kuu hehkuu yön pimeydessä,
täysikuu tulee ja saan taas hymyillä.
kun ei olis syntynyt lainkaan.
Niin paljon olis jäänyt kokematta rakkautta,
helliä hetkiä ja yhteisiä aamuja.
Ei olis surun kyyneleet ollut merenäni,
ilon kyyneleet kastelleet tyynyni.
Ei olis petetty, jätetty ja hyväksi käytetty,
kaiken antaneena mietin miksi täällä on eletty.
Tuskaa, välivaltaa ja omaisuuden kavaltajaa,
tässä jo seuraavaa odottaa.
Jos on antanut rakkauden,
sanottu oot maan matonen.
Enemmän kuin kuusi ihmistä,
kaiken sen olen antanut sydämestä.
Kun mikään ei riittänyt,
omaa napaa on hän vain tähystänyt.
Itsekäs kuin siili,
yhtä lämpimät oli tunteesi.
Milloin aurinko valaisee päivääni,
etten tuntis oloa tyhjäksi.
Hymyilen yhä kaiken tämän takaa,
sydän huutaa missä oot kuka mua rakastaa.
Ei kuulu vastausta,
vain tuuli piiskaa minua.
Katson kauas merenrantaa,
miksi rakkaus katosit vaikka oli ihanaa.
Puolikas kuu hehkuu yön pimeydessä,
täysikuu tulee ja saan taas hymyillä.
Selite:
2007
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
