Kuulen yössä äänen,
rakasta sua enää en.
Itkin itseni uneen eilen,
nyt tiedän totuuden.
Kaikkeni annoin ja enemmänkin,
riittänyt se ei tietenkin.
Tuijotan pimeässä seiniä,
hetki vielä täällä oli elämisen ääniä.
Nyt on kaikki ilo ja nauru poissa,
lähdit kauas pois lapset kainalossa.
Ei sanaakaan selitystä,
ei vaikka kaksitoista vuotta yhdessä.
Kuinka kylmä ihminen voi olla,
sitä mietin yksin tyhjäs asunnossa.
Huomiseen antoivat voimia vain lapset,
veit kaiken ja ymmärrä sitä et.
Kun lapset ovat vanhempia,
kerro totuus sitä kaunistelematta.
En ole täällä enää silloin,
kaiken jätän heille mitä voin.
Sydämestäni rakastin,
jätän hyvästiksi tämän viestin.
rakasta sua enää en.
Itkin itseni uneen eilen,
nyt tiedän totuuden.
Kaikkeni annoin ja enemmänkin,
riittänyt se ei tietenkin.
Tuijotan pimeässä seiniä,
hetki vielä täällä oli elämisen ääniä.
Nyt on kaikki ilo ja nauru poissa,
lähdit kauas pois lapset kainalossa.
Ei sanaakaan selitystä,
ei vaikka kaksitoista vuotta yhdessä.
Kuinka kylmä ihminen voi olla,
sitä mietin yksin tyhjäs asunnossa.
Huomiseen antoivat voimia vain lapset,
veit kaiken ja ymmärrä sitä et.
Kun lapset ovat vanhempia,
kerro totuus sitä kaunistelematta.
En ole täällä enää silloin,
kaiken jätän heille mitä voin.
Sydämestäni rakastin,
jätän hyvästiksi tämän viestin.
Selite:
2020
oletus
