Kulkenut olen vuosia surujen tietä,
siellä ei tunnettu kyyneliä.
Kipu oli kuin varjo yössä,
aina niin lähellä kuin ystävä.
Ääni kutsui pimeydestä,
pois ajoin sen häiritsemästä.
Mustan taivaan kuu laskeva,
oli vain mulla lohtuna.
Elämä ei ollut elämää,
ei yhtään onnen päivää.
siellä ei tunnettu kyyneliä.
Kipu oli kuin varjo yössä,
aina niin lähellä kuin ystävä.
Ääni kutsui pimeydestä,
pois ajoin sen häiritsemästä.
Mustan taivaan kuu laskeva,
oli vain mulla lohtuna.
Elämä ei ollut elämää,
ei yhtään onnen päivää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut