Tässä nyt viimeinen runo,
kuin rakkauden jano.
Yölliset keskustelut silmiin katsoen,
sanoja lukee huulilta punaisen.
Iho ihoa vasten,
tuntee lämmön rakkauden.
Perhoset vatsas kutittaa,
käsi pehmeällä iholla vaeltaa.
Hengitys tihenee,
suudelmat pitenee.
Saapuu puna kasvojen,
kadottaa hän todellisuuden.
Hiljalleen kutittaen,
saapuu tunne onnen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut