Elokuun luut

Joskus yön ensimmäisinä tunteina
näen kaikki nämä talot
täynnä luurankoja.

Ne tuijottavat kuutamoa
tyhjät silmäkuopat
suurina ja kuivuneet suut
tavoitellen niitä lauseita
jotka aivot unohtivat,
mutta sydän ei.

Ja minä kuiskaan yötuuleen
ne salaisimmat sanat sisältäni
nekin jotka tahtoisin pidättää itselläni.

Mutta sanoissa ei ole häpeää
ne vain sekoittuvat
tuhansien muiden sanoihin.

ja hetken me ymmärrämme toisiamme.