Siipeni katkaisseena, sinun hellässä huomassasi odotan omaa kuihtumistani Päivä päivältä kasvot peilissä muuttuvat yhä väsyneemmiksi Ja vaikka loukkauksesi jäädyttävät minusta kerta kerralta suuremman osan, ei rakkauteni sinua kohtaan edes laimene Alan vain inhota itseäni Vaikka minä anelen, rukoilen ja lopulta huudan niin että sattuu sinun lupauksesi pysyvät lupauksina eikä onnellinen tulevaisuus tai edes kuukausi ilman salailua toteudu kohdallamme Silti, yhä minä uskon, yhä minä luotan ja sokeasti rakastan sinua Sinua, joka uudelleen ja uudelleen hajotat minut Kunnes minussa ei ole enää mitään
Selite:
Tahdon vain elämäni takaisin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
koskettava
huono ihmissuhde voi tulla vastaan ketä vain
ja sellaisia kokeneena voin vain sanoa miten vaikea niistä on pois pyristellä
Runossasi on hyvin luovuttanut tunnelma, kuin runon minä vain odottaisi ettei olisi enään.. surullista
alku on loistava, pidän tuosta kursiivista joka kertoo heti missä mennää
ainut mistä en pidä on tuo ajanmääre "kuukausi" mielestäni siihen sopisi jokin määrittelemätön ajanjakso paremmin (esim hetki) en käsitä miksi se yksi sana häiritsee, joten ei oikeastaan mitään kritisoitavaa^^ omaa sekoilua vain
Huonosta suhteesta tulee riippuvaiseksi, kun pelkää muutosta ja yksinäisyyttä.
Koskettava runo.