Muistatko,
miltä elämä maistui
kun se oli keväässään?
Kun
vasta opettelit
ihmisenä oloa,
kun
kaikki
mitä elit oli
ainutlaatuista, uutta
ja maailmaasi mullistavaa?
Kun
jokainen hetki ja hymy
tai loukkaava ele
vei sinut taivaaseen tai helvettiin.
Hetkessä. Ilman tulkintaa.
Etkä kuitenkaan
jättänyt tekemättä mitään,
jolla tiesit voivasi saada palan taivasta.
Onnea. Kuplivaa ja maailmasi täyttävää...
Muistatko? Kaipaatko?
Miksi siis
nyt tekisit toisin,
kun olet kokenut jo
niin monta täyttymystä,
taivasta,
joista jokaisen edellytys
oli edellisen taivaspaikkasi menetys?
-jukka-
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Taitavaa kerrontaa.
Pidän tästä - varsinkin loppu on veitsenterävä...
ajatuksia herättävää tekstiä hyvällä kerronnalla.. siis onnistunut runo
Tämäkin runosi oli hyvä.