Minä katselen maailmaa
itseni takaa.
Siinä on kissani
ja tuossa minä makaan.
Käsi on poskella,
jalatkin koukussa.
Ruumiini ei tunnu yhtään omalta.
Minä katselen elämää
itseni takaa.
En ole vanki,
en ole vapaa.
Aika juoksee, minä jään
paikoilleni tuttuun hämärään.
Epätoivoni huudan ajan perään.
Kurkoitan.
Sitten herään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi