Haavanlehdet ikkunalasissa,
tuulen pyörteet lakanoissa.
Tuoksusi vaeltelee minun hiuksissani.
Se ei lähde, vaikka kuinka kiroaisin.
Suunnattoman monet aamut kanssasi jakaisin,
pakkomielle sinusta on tullut, sen polttaisin.
Kun antaumus on sammumassa, sen unohtaisin.
Aurinko ei nouse, vaikka niin haluaisin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan hienoa.