Täytin 32 toissakeväänä
32 ja katselen näitä kesäöitä vieläkin
samoin silmin kuin lapsena
Ja te toverini
te viisaat,
istutte kanssani pitkiä iltoja
laulamme lauluja menneiltä vuosikymmeniltä
Ja meissä virtaa oikeiden ihmisten veri
2.5 promillea
vanhuudenpelko ja hidas hirttyminen
Päivien rytmi nopeutuu kuulemma
kesät lyhenevät, varjot kasvavat
Missä te olette 20 vuoden kuluttua?
Ja missä olin minä
20 vuotta sitten…
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ajankulku on ihmeellistä. Sitä vuodet vain vierivät, ja miettii toisinaan, mitä kaikista niistä jää edes käteen.
Näitä miettii varmasti jokainen ihminen joskus. Ei saa kuitenkaan antaa numeroiden lannistaa,
kuten tuossa alussa 32-vuotias katselee kesäöitä lapsen silmin, niin sen pitäisi aina mennä, ja jokaisen säilyttää sisäinen lapsensa.
Entäpä kun tässä oikeasti 17-vuotias katseleekin maailmaa 32-vuotiaan silmin? ;)