Nimetön

Annoin katsoa,
liian läheltä.
Paljastuen hitaasti,
varovasti.
Alastomana, täysin suojattomana.

Jätti jälkiä sydämeen,
painaumia joita ei voi unohtaa.
Kipu on joskus kaunista,
haavoittuminen auttaa muistamaan.

Ehkä se oli haurasta
ja herkkää.
Ehkä pelkäsin.
Kuollakseni.

Ehkä se ei olekaan ihanaa,
olla hiljaa
ja silti ymmärtää.
Ehkä se ei olekaan turvallista
makoilla kiinni kuumassa,
tutussa ihossa.
Sanattomasti kertoa,
katseilla lukea.

Vaikeaa on
pitää kiinni,
jäädä kiinni.

Vaikeinta on
päästää irti.