Lisääntyvän valon myötä
sinun varjosi minussa haalistuu
kutistuu
sydämen perukoille sopivaksi
helpommaksi ikävästä hengähtää
Ja soluihini virtaa riemu elämästä
ja siitä että
Ilman sinuakin minä
olen
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Inkeri | Rusketusraidat | 17.7.2017 | 2 | Runo |
| Inkeri | Eilen | 6.4.2016 | 4 | Runo |
| Inkeri | Tänä kesänä | 19.7.2015 | 5 | Runo |
| Inkeri | Sun syys | 12.9.2014 | 1 | Runo |
| Inkeri | Kun olet poissa | 12.1.2013 | 2 | Runo |
| Inkeri | Nimetön | 31.10.2012 | 1 | Runo |
| Inkeri | Noidankehä | 24.10.2012 | 2 | Runo |
| Inkeri | Kevät | 20.4.2012 | 5 | Runo |
| Inkeri | Historiaa | 8.2.2012 | 0 | Runo |
| Inkeri | Nimetön | 15.8.2011 | 0 | Runo |
Kommentit
Loppu jättää ihanan kaiun päähän. Hieno runo!
hyvä runo
Hieno runo. Toiveikas.
Uuden kevään myötä uuden olemisen toivo herää. Kaunista. :)
Runosi löysi tien omaan elämääni, kiitos siitä.