Niissä hetkissä
joissa on vahvimmillaan
pieni valonpilkahdus sydämessä
nauru, joka on täysin vilpitön
kun suu ja silmät hymyilevät kilpaa
hetkiä jolloin
itsessä on tilaa -
hymylle ja rakkaudelle
mutta mihin häviät turvallisuus
katoat sormien välistä
kun tietää niidenkin hetkien
vain vievän askeleen syvemmälle
kun ymmärtää, ettei voi saada
onnea itseensä asumaan
kerta toisensa jälkeen
pala palalta putoilee pois
ja löytää takaisin
uudestaan
eikä sen itkua huomata
kun se itkee nauraen
Selite:
kun ei pysy mukana oman mielensä kieputuksessa. <br />
<br />
Ja ehkä tämä oli myös jostain muustakin, omasta asiasta, joka on vielä liian monen lukon takana tullakseen kuulluksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
voi, todella kaunis. aivan pistää itkettämään. kolahtaa..
oi, tämä on ihana.
mutta onko ihminen koskaan täysin vilpitön?
tuli vaan mieleen.
" eikä sen itkua huomata
kun se itkee nauraen "
Tämä on kerrassaan upea. Kipeän koskettava ja niin rehellisen todellinen. Jotenkin niin herkkä, tämän ainoan kerran suojamuurinsa laskeva. Pystyn samaistumaan tähän varsin hyvin, ehkä se juuri siksi koskettaa niin kovaa.