Esikoiseni

Runoilija vilja

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 13.8.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kaiken omani mukanani kannan
 

kauan odotin itseäni
halusin olla uusi

olen oma esikoiseni
ihan alku vasta

keinutan kuin lasta
ja silitän ihan hiljaa

katselen kasvua varoen
ja hellin haurasta viljaa

älä ole koskaan vahva
jätä se heikommille

ensimmäisenä on
oltava itse ensin

toisen ihmisen
vasta myöhemmin

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

kaunis runo:)
"keinutan kuin lasta
ja silitän ihan hiljaa"
ihanasti sanottu =) tää runo saa mut hymyilemään..

Itsestään täytyy pitää tai rakastaa edes osin, ennen kuin voi täydestä sydämestään antaa rakkautta ja hyväksyntää muille.
Hieno runo.

 

Käyttäjän kaikki runot