Niin ikävä...

Pois niin hiljaa lähdit kummitätini mun,
ikuisesti tulen muistamaan rakkautesi sun.
Monet kärsimykset ja vaivat vaieten kannoit,
suuren sydämesi meille, perheellesi annoit.
Vielä elosi hiipuessa sinut nähdä saimme,
vaan silloinkin huolehdit rakkaistamme.
Niin vilpitön ja kaunis, aina ajatus hyvä,
oli tarkoituksesi ja tyttäresi kaipaus syvä.
Sinulle rakas Eine, vielä viimeisen sen,
olisin toivonut vointisi paranemisen.
Sinua suuresti jäämme kaipaamaan,
sanomaton on murheemme surussaan.