Niin pienen hetken vain sain kulkea kanssasi kapeaa elämän polkua.
Yhdessä selvitimme monet umpikujat
ja yhdessä löysimme oikeat polut,
kunnes sinä lähdit enkelin lailla,
hyvästelemättä
ja jätit minut polkujen labyrinttiin etsimään ulospääsyä,
jota en koskaan löydä.
Selite:
Ystävälleni jonka menetin arvaamatta.Jos vaan voisin ajassa palata, palaisin.Taihtoisin sanoa edes hyvästit.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämäkin on ihana.tulee mieleen ihan vanhat ajat..olen kokenut saman kuin sinäkin,nostatti kyyneleet silmiin. Kaunis.
Otan osaa ystäväsi johdosta...
Itsekin olisin toivonut kerran että olisi voinut edes hyvästit sanoa, mutta elämä on arvaamatonta aina joskus... Kaunis on tämä runosi..
Olen pahoillani menetyksesi johdosta.
Ystäväsi muistolle olet kirjoittanut ihan kauniin tekstin.
Jospa sinä kuitenkin löydät jostain elämän varrelta vielä uuden ystävän joskus ja suru väistyy.