Niinä hetkinä
kun makasin pölyn keskellä lattialla
huusin ja toivoin ettet sinä menisi.
halusin uskoa että kaikki oli vain painajaista
älä taas!
Tiesin että valvoisin taas öitä
yrittäisin soittaa muttet vastaisi
jättäisin sinulle viestin muttet lukisi
itkisin yksin hiljaa
muttet sinä kuulisi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuttua tunnetta! Hyvin kirjoitettu runo.