se oli silloin kun
kuulin ensi kertaa radiosta
eleanor rigbyn
tai paljon myöhemmin
kun opettaja puhui lahjakkuudesta
ja tunsin lope de vegan hengen
kivisillä käytävillä
tai varhain aamulla
elokuussa
istuessani meren poukamassa
ja olin lintujen kanssa yhtä
tai
kun ymmärsin oikeasti rakastavani
ja muotoilin mielessäni ajatuksia sinulle
äidinkielelläsi
ja olisin voinut rakastua myös kieleen
ja sitten löysin kadonneen runon
kallioiden väliin jääneestä
kätköstä
ja muistan aina
miten äiti kannusti minua ennen
ja jälkeen
ja...
... niinä hetkinä
tunsin olevani enemmän kuin
elossa
tunsin olevani enemmän kuin oikeasti
olen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä onkin niin hieno runo,etten arkipäuväisyydessäni sitä ihan ymmärrä,mutta jotain tajuan,tämän olevan upea kerronta.
Hieno runo.
näitä hetkiä on harvoin. Hienosti kuvattu hiotuilla säkeillä.
Ihastuttava helmi.
Lukija kulki runon sivistyneillä sanoilla aina hetken matkaa Ranskassa, Pariisin upeimmilla kahvilaterasseilla.
En tiedä miksi kyseiset paikat, ne vaan tupsahti.
Runo on kuin salaperäinen "vooDoo-papitar" taikoineen - niin hehkumaalista uteliaisuutta jäi ilmaan.
Kaunis runo, salalaperäinenkin, muistoja ja onnea hetkessä
Valoisasti etenevää kerrontaa jota lukee nauttien. Tästä välittyy hyvin renesanssin näytelmäkirjailijan läsnäolo, yhtä hyvin kuin Beatlesien. Lukija tempautuu mukaan noiden aikojen henkeen ja seuraa ennen muuta runominän herkkää kasvumatkaa aikuisuuteen. Vaikuttava kokonaisuus *Kiitos
Ensilukemalta ihastuin runosi kerrontatapaan. Pidän kovasti. Lämmin kiitos :)