Rantaan huuhtoutuu valkeaa vaahtoa
mistähän sekin on peräisin
mietin,
minua kuvottaa, kurkussa vaahtoa myös -
Sairasta.
ja että sinä esiinnyt tänään
teeveessä itsevarmana kuin nuori myrskytuuli,
kilparatsu
ja pian halu läimäyttää naapurinrouvaa kasvoille
käy niin arkipäiväiseksi
etten tee edes sitä.
Toisaalta nyt voisi olla yhtähyvin aamunkoitto;
palata baarista askel hivenesti horjuen
rantaan haistelemaan menetyksen tuulia
Juon punaviinin joka oli tarkoitettu
sinulle, meille
nostan lasini sen kunniaksi ettei
meitä ole koskaan tämän
maailman historian mukaan ollutkaan
Aamulla oksennan vaahtopäitä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
