Hälyksi kutsutaan melua ja
melu vaurioittaa
sinua
minua
meitä
laulu korjaa sinut, kuka sinut rikkoikaan?
mutta arvet ovat ikuisia, niinhän sitä sanotaan
lauluun sekoittuu itku, huuto ja kynnen viilto liitutaulua vasten,
ja se paloittelee sinut äänekkäästi ja siististi, pistää purkkiin ylähyllylle
muistattehan pyyhkiä pölyn purkkini päältä?
Väännän volumen pienemmälle ja käännän kylkeäni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämähän on mielenkiintoinen ja monikerroksinen runo. Ajatuksella pitää todellakin lukea ja useampaan otteeseen, mikä ei siis ole huono juttu. Varsinkin tuo miten kaikki mahdolliset äänet on saatu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi runon muodossa, taitavaa sanankäyttöä, ja lopetus ikään kuin kirsikkana kermakakun päällä. Tätä jään kyllä varmasti miettimään!
Hyvää syntymäpäivää tässä samalla. :)