Äänetön lähiö

Olen jumissa tässä vitun luolassa,
en pääse pois lähtemälläkään.
Olen jumissa tässä vitun lähiössä,
leveät asvalttitiet ja talot joiden ikkunoista näkee
sisään jonkun toisten elämiin.

Ja heillä on telkkarit päällä,
niitä katsellaan.
Toisaalta joku näkee minutkin ikkunastaan.
Heidän elämänsä on mielenkiinnotonta nykyään.

Olen lähtenyt monesti aiemminkin,
päätynyt vain kadunpäähän.
Olen etsinyt vuodet tietä kaupunkiin
lumiset jalkakäytävät ja talot, joiden räystäiltä roikkuu
talven sulaneet lumet.

Jääpuikot sulavat hiljaa.
Katuojaan
huomenna joku pääsee kännissä kaatumaan.

Näet tekopyhän eläinaktivistin koiraansa potkivan,
tai feministimuijan miestään hakkaavan.
Pikkuporvarit kaahaavat tila-autoillaan,
moittivat kovaan ääneen nuorison tapoja,
juovat kuohuviiniä korkeista laseista,
paasaavat muille ilmastonmuutoksesta.

Ja heillä kaikilla on telkkarit päällä:
kello yhdeksän uutiset.
Ehkä joku kurkkii minunkin ikkunasta.
Minun elämäni vaan on mielenkiinnotonta nykyään.