Lukitsen mustan suden häkkiin
heitän avaimen pois
kierrän kehää katsellen vangittua petoa
pelkään sen silmitöntä raivoa
Pidän pedon aidattuna
hoidan, hellin ja ruokin
mutta mikään ei enää pidä sitä tyytyväisenä
syötän sudelle sormeni ja käteni
mikään ei riitä
Lukitsin mustan suden häkkiin
mutta kumpi meistä on vanki.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koira se on nyt, kun ei muista sitä, että on oikeastaan susi. Kerran joku kysyi, onko susi valinnut ihmisen, vai ihminen suden - kesyjä ovat nykyään molemmat - paitsi joskus ihminen on ihmiselle susi, ja susi sudelle ihminen!
Synkkä ja hyvä runo