Laitan kädet vatsalle
ja koitan kovasti kuunnella.
Pienet jalat siellä koittavat juosta luokseni,
mutta vielä meillä on muuri välissämme.
Hymyilen ja mietin, kuka siellä mahtaa olla.
Pieni enkeli hymyilee takaisin,
vaikken voikaan sitä nähdä.
Pienet korvat kuulevat ääneni:
koita kasvaa,
kehoitan sitä.
Jospa tietäisit,
kuinka paljon tahdon sinut jo tavata,
malttaisitko jäädä ja vahvistua?
Kumpa tietäisit miten sinua rakastan,
et pelkäisi valoa ensi kerran.
Minun silmissäni olet täydellinen,
vaikka olet vasta pieniä hipaisuja ihoni alla.
Minulle olet ainoa maailmassa,
ei tule toista tällaista aikaa.
Selite:
Odottavan äidin mietteitä :) (tämä kertoo siitä onnistuneesta raskaudesta, kun odotin esikoistani)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
