Pisarat kasvoillani maistuvat suolaisilta.
Tunnen kuinka tuuli heittää kastettaan
ihoni pintaan.
Saatan vaipua unohduksiin.
Avaan silmäni,
silti en pysty näkemään.
Vedän ilmaa keuhkoihini,
silti tuntuu etten osaa hengittää.
Tasaisesti tuuli kääntyy,
vieden sateen kauemmas.
Sade muuttuu sumuksi
ja luulen että taakka katoaa.
Se vain vaihtaa omistajaa
Selite:
jotain arkistoista
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mä jotenkin putosin kärryiltä toisella rivillä (mitä ei tapahdu neron runoilijan kohdalla).
Sanat ovat kuin lahja.