karjuessamme kipumme tyynyyn
muistetaan varoa päällisiä
tätä ei saa huomata
äiti aamulla
pestään tyynyliinat ja lakanat
ja sutataan ranteemme
meikkivoiteella
rakkaille meidän koira raapi
mun kämmenselän verille
tuhotaan todisteet
ja viilletään kestohymy huulillemme
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| inane | (anteeksi) | 17.10.2009 | 2 | Runo |
| inane | Nimetön | 25.5.2009 | 1 | Runo |
| inane | Nimetön | 24.5.2009 | 12 | Runo |
| inane | Nimetön | 22.5.2009 | 3 | Runo |
| inane | Nimetön | 15.5.2009 | 1 | Runo |
| inane | Nimetön | 2.5.2009 | 0 | Runo |
| inane | Nimetön | 28.4.2009 | 3 | Runo |
| inane | Nimetön | 26.4.2009 | 5 | Runo |
| inane | Nimetön | 24.4.2009 | 3 | Runo |
| inane | Nimetön | 24.4.2009 | 1 | Runo |
Kommentit
tästä pidin. Yleensä en pidä kursiivista, mutta tähänn se sopi.
Vau! Jännä runo. Loppu oli aivan mahtava.
Pidän tyylistäsi kirjoittaa. ^^
Kiinnostava kuvaus kullissista, joka uhkaa joka päivä kaatua uudelleen. Puhuttelevia ja hiljentäviä ovat runosi, niin hienoja, verhottuna pimeään.