Mieleeni ja sieluuni
paha hiipi,
oli sillä mukanaan
rikkinäinen siipi.
Pyristelin vastaan
voimaa tuota,
pyysi mukaan tarpomaan
loputonta suota.
Riivasi minut lopulta
mukanaan pahaan,
en voinut vaihtaa
sitä edes rahaan.
Mieleni pidin,
sieluni suljin,
avoimin mielin
eteen päin kuljin.
Ei tehnytkään paha
minuun kotia,
eikä tarvinnut
minun edes asiasta sotia.
Jätti paha minut
rauhaan hyvään,
lopulta rentouduin
huokaisten syvään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
