kirjoitan
rakkauden koodia
kuuntelen valoa minussa
sinun äänesi ja kosketuksesi
maailmasta
onko uni täällä nyt?
olenko olemassa täällä nyt?
kuuntelen miten
varjot meidän lihastamme repivät
olemassaolomme seinää
yhteensulautunut yhtälö
mies ja nainen=nainen ja mies
Jumala kuulee hengityksemme ajatukset.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Juha Larikka | Syksyn selkeys | 22.9.2013 | 0 | Runo |
| Juha Larikka | Aikani täällä | 9.5.2013 | 0 | Runo |
| Juha Larikka | Merenrannalla luonasi | 9.5.2013 | 0 | Runo |
| Juha Larikka | Keväänmaansavi | 9.5.2013 | 0 | Runo |
| Juha Larikka | Kuu kehtomme on | 1.8.2010 | 0 | Runo |
| Juha Larikka | Kuu | 1.8.2010 | 0 | Runo |
| Juha Larikka | Ihminen | 1.8.2010 | 0 | Runo |
| Juha Larikka | Kun | 1.8.2010 | 0 | Runo |
| Juha Larikka | Siittiöt | 31.10.2009 | 1 | Runo |
| Juha Larikka | Rakkaus | 31.10.2009 | 1 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Jing&jangmaista pohdintaa runossasi. Olemassaolon lähtökohta. Jopa pienoinen ristiriita. Hulppea runo :))