Nimetön

Minä uskoni menettänyt
kyyninen, kylmä
Lakkasin kai toivomasta,
elämästä

Hiivit niin hiljaa sisään
hukutit silmiin sinisiin
Janoan tätä tunnetta lisää
minut uskomaan
sait taas unelmiin

Ulkona sataa,
sisällä ei
Hymysi kai
järkeni vei

Valehtelisin jos sanoisin,
etten pelkää putoavani
Ei mikään mahti maailmassa
silti tätä tunnetta estäisi