Melankolian värit

Viikkoihin en ole nukkunut
levollista unta kuten sinä.
Sinun silmistäsi näen kirkkauden,
kaikki kevään värit.
Minusta huokaa yksinäisyys.

Sinä istut lattialla,
sylissäsi kitara.
Se vanha, jonka ostin
jo vuosia sitten.

Hiukset valahtavat kasvoillesi,
voisin sipaista ne pois
mutta maltan ja lasken käteni
ennen kuin huomaat.

Istun sängyllä
polviini nojaten.
Kuuntelen tummia sointujasi
joita soitat vain minulle.

Suljen silmäni
ja kuvittelen maailman kauemmaksi.
Voisin kuunnella ääntäsi
tuhat vuotta

Sanoja kuolemasta, ikuisuudesta.
Laulustasi voin kuulla kaikki
melankolian värit,
jotka sopivat yhteen
sielujemme värien kanssa.