Istun puistossa,
syksyn lehdet leijailevat tuulessa.
En sinua mä nää,
näin kesä häviää ja lisää ikävää.
Silloin kuulen kuiskauksen,
sen kertoo tuuli kautta puiden lehtien.
Olet täällä kuitenkin.
Olet auringonsäde joka korvaani kutittaa,
olet lämmin tuuli joka hiukseni sekoittaa.
Olet sydämeni laulu joka hiljaa soittaa,
olet osa minua, se kertoa koittaa.
Niin paljon minä rakastan sinua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis soitto runossasi on, laulu rakkaudelle.
Upea!
Ja hyvää syntymäpäivää.
herkkä ja kaunis runosi
hyvää syntymäpäivää
Pidän älyttömän kovasti.. Hieno kaipauksellinen runo
Upea!
Runosi heitti minut menneeseen äitini vierelle...
Herkkä hyvänmielen runo.