Kumman tuulista
kuin imua johonkin
levittää siivet ja
antaa mennä
kumman vastaista
mielikuvitus kovilla
katselen taivaanrantaa
puristan sateenvarjon
kahvaa enkä sitä
nyt tarvitse
kumman rauhaisa mieli
olevinaan väärässä ajassa
vilkaisen uudestaan
taivaanrantaa
tummien pilvien toivossa
kasvaa ukkosen mahdollisuus
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kumman kiinnitarttuva tämä runo, kuin takiaispallo, mutta ehkä on juuri se oikea aika ja ajatus pyörii riviltä toiselle aina uudestaan.
Hienosti tulee tuntemukset esille.