Paperille kuivuneet kyyneleet,
rypistivät sen ja levittivät musteen.
Ei niitä tarvitse polttaa,
sillä eivät nekään enään polttele.
Säröjä ei kerännyt kukaan,
ne jätetiin matkanvarrelle.
Ei piilotettu edes maton alle
eikä yritetty enään korjata uudelleen.
Tänään uskallan katsoa
samaan peiliin,
mutta uusin silmin näen
eheämmän kuvan
minusta.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Haahuilija | Vielä yhden kerran ja uudelleen | 16.4.2021 | 6 | Runo |
| Haahuilija | Rajat | 22.11.2020 | 2 | Runo |
| Haahuilija | Norsunkorvahattarat | 19.9.2020 | 2 | Runo |
| Haahuilija | Sanomatta jää | 1.1.2020 | 4 | Runo |
| Haahuilija | eksyksissä keinuen soi tuntematon minä | 11.8.2019 | 5 | Runo |
| Haahuilija | Rajamailla huojuttaa | 4.8.2019 | 4 | Runo |
| Haahuilija | Sinut minussa | 14.6.2019 | 3 | Runo |
| Haahuilija | Koti-ikävä | 19.6.2013 | 1 | Runo |
| Haahuilija | Sama peili | 18.2.2013 | 3 | Runo |
Kommentit
Oi vitsi mikä runo
eivät nekään enään polttele..vau mitä sanojen käyttöö..dikkaan hyvä ku mikä