Mä vihaan sua, mä vihaan sua, mä vihaan sua!
Muistot susta satuttaa
Kaikki ihana yhteinen aika tuntuu mitättömältä
Sä olit mulle tärkein
Mihin asti kaikki oli aitoa, vai oliko ikinä?
Epävarmuus valtaa minut edelleen
En pysty unohtamaan ja antamaan anteeksi
Satutit mua niin paljon
Ehkä pahinta on se, että tunnen olleeni naiivi,
ettet voinut kertoa minulle
Minulle, jonka piti olla sinun tärkeimpäsi
Sä särjit mut
Kuka kerää palaset ja uudelleenkokoaa mut?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kovin raskas ja kipeä kokemus sulla tai runon minällä.
Kaunis ja aito runo.
Tsemppiä ja kiitti arvosteluista!
tosi koskettava tää runo. meni mun suosikkeihin :)