Ajoin ohi auringonkukka kedon.
Ne olivat jo lakastuneet,
pystyyn kuolleita.
Ei pellotkaan enää näytä
vehreyttään, vain kynittyjä
tynkiä mailla ja halmeilla.
Puutkin ovat riisuutuneet,
valmiina nukahtamaan
talviseen uneensa.
Tällaisina päivinä olen
onnellinen, kun tiedän
vierelläni olevan jonkun,
joka tämän vuodenajan
kanssani haluaa kohdata.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| teuwhou | Laulujen laatikko | 18.12.2014 | 2 | Runo |
| teuwhou | Joulun lahja | 23.12.2012 | 3 | Runo |
| teuwhou | Tähdenlento | 21.12.2010 | 2 | Runo |
| teuwhou | Ilo | 19.10.2010 | 3 | Runo |
| teuwhou | Eksynyt enkeli | 20.12.2009 | 4 | Runo |
| teuwhou | Jos äidit olisivat... | 12.5.2008 | 2 | Runo |
| teuwhou | Arvet kertovat elämästä | 9.3.2008 | 0 | Runo |
| teuwhou | Syksyisyyttä | 6.10.2007 | 3 | Runo |
| teuwhou | Kuinka sinä jaksat minua? | 5.10.2007 | 4 | Runo |
| teuwhou | Elämäni suurin värisuora | 20.8.2007 | 1 | Runo |
Kommentit
Haikean kaunista syksyn kuvausta. Lopussa haikeus kääntyy varmuudeksi rakkaan rinnallakulkemisesta.
Syksyisen Haikea, mutta lämpöäkin löytyy.
Pidin.
Toinen ihminen, huomaaja, rinnalla on, kuin ruskaisen lehden toinen reunus. Upea ajallisuuden ja arvon vanginta, kiitos.