Runoilija niia

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 16.10.2007
Viimeksi paikalla: 6.3.2025 0:22

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
4.2.1988

minä olen sama
seinät ovat samat
enkä löydä tästä järkeä,
vieläkään.
 

Tämänkin talon ympärillä kasvaa koivuja

Tämänkin talon ympärillä
kasvaa koivuja
Niitä näkyy meidän parvekkeelta 
seitsemäntoista.

Mä muistan kerran laskeneeni koivuja
sun ikkunasta
Se oli joskus paljon nuorempana,
kun oli tosi paljon aikaa.

Olin kesätöissä postissa,
enkä vielä tiennyt,
että me erotaan joskus ja
tuun asumaan monessa kodissa ja
eroomaan jostain toisesta.

Kävin toisissa kaupungeissa
ja jäin tähän kaupunkiin.
Tähän kotiin, tytön kanssa,
näille sijoille, vieraisiin maisemiin.

Tyttö kasvaa,
lähti ulos tänä aamuna.
Sillä on kavereita, meidän pihan taloista.

Mun kaverit jäi muihin kaupunkeihin.
Niistä tulee etäisiä, kun ei pidä yhteyttä.
Aikuisena on vaikee ystävystyä
ja alkaa pelkäämään enemmän.


Sä et kai ikinä aikuistu?
En kai.
Vaikka sanoinkin eilen, 
että musta tuntuu jo sata vuotiaalta.
 

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
elämänkerrallista

pidin
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
kiitos.
 

Käyttäjän kaikki runot