Minä matkustan kotiin, nukkumaan.
Matkallani kirjaan ylös sellaiset turhat asiat,
joihin kiinnitän huomioni,
rikkinäiset sateenvarjot,
uudet liikennemerkit ja
kadun-nimet.
Näillä asioilla ei ole merkitystä,
niinkuin ei
ihmisten ilmeillä tai eleillä,
ei millään mitään väliä.
Turhista asioista voi kirjoittaa listan,
muodostaa ajatuskartan tai
rakentaa linnan.
Aamulla se on kuitenkin mennyt pois,
unohtunut tai
jäänyt muuten vain
ajattelematta toistamiseen.
Viha ei kai oikeasti
kuulu tunnevalikoimaani,
mutta väsymys
saa sen tuntumaan oikealta,
aidolta
ja sellaiselta
ettei siinä ole mitään väärää.
Minä en kuitenkaan
haluaisi ajatella näin.
Ja silti kirjoitan viimeisiksi sanoiksi:
vihaan sinua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykkäsin paljon lukea tätä. hieno runo
mielenkiintoinen tarina. tykkäsin tuosta lopusta, se antoi alun selostuksiin sisältöä.