Koko elämäni
sinä otit, raiskasit
tukahdutit, hajotit
antaen olettaa
että se on oikein.
Pelkkänä leluna
itsetuntosi pönkittäjänä
pidit haurasta minua.
Nyt kun olet imenyt
elämänvirran minusta
nakkaat minut menemään.
Luulet pääseväsi
kuin koira veräjästä,
mutta nyt seuraa oppitunti.
Tapoit ehkä minut sisäpuolelta,
tuhosit uskon, toivon, rakkaudenkin.
Mutta sinun tulee tietää,
kosto edelleen elää.
Kosto ei anna anteeksi
kosto ei anna periksi
ennen kuin näkee sinut
vuodattamassa katkeria kyyneliä.
Niitä samoja mitä sinä nautit
minun tekemänäni.
Kerran pettäjä
aina pettäjä.
Tätä peliä voi pelata kaksikin.
Selite:
Se tunne kun ei enää tunne mitään muuta kuin vihaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vahvaa kerrontaa jonka lataus välittyy lukijalle,juurikin näin!
Onpas vahva, runo, vau.. O.O Tiedän kyseisen vihan tunteen, kun toinen on imenyt tyhjiin, tehnyt pelkän vihan täyttämäksi kuoreksi; muuttanut rakkauden liekin palavaksi loimuksi joka polttelee sisintä, käärmeen lailla valmiina iskemään.. Kostonhalu on voimakas tunne, kuvaat runossasi sitä erinomaisesti. Mutta runosi herättää myös kysymyksiä: onko meillä oikeus elää vanhan lain mukaan? "Silmä silmästä niin koko maailma on sokea", sanotaan. Hieno on runosi, vahva ja täynnä tunnetta! Mutta muista myös omat oppisi: olet kokenut tuon kerran, älä alennu samalle tasolle. Kosto on aina suloinen, mutta kostonliekkiä suloisempi on anteeksianto, se rakkaus siinä taustalla.
Voisin jatkaa pitkästikin, runosi on niin puhutteleva! Kerrassaan loistava runo siis! Lyhyesti: UPEAA!